Onhan tätä asiaa pähkäilty jo jonkin aikaa, mutta nyt olemme siirtyneet askeleen eteenpäin toteutuksen suhteen eli Hile mitä todennäköisimmin muuttaa uuteen kotiin. Pitkän aikaa Mesi ja Hile ovat ottaneet toisistaan mittaa ja tätä nykyä neitien rähinät alkavat olla jo sen verran useasti toistuvia, että asialle on pakko tehdä jotain ja tässä elämäntilanteessa en näe muuta vaihtoehtoa kuin luopua toisesta. Lapinkoirat ovat kuitenkin meille SE rotu, joten Mesi jää kotiin ja Hile lähtee. Suhteeni Hileen on ollut alusta lähtien aika kaksijakoinen, väliin se on rasittava rakki kaikkine hösellyksineen ja välillä taas se on ollut rakas koira muiden mukana. Siltikin ajatus luopumisesta tekee todella kipeää. Todella, todella kipeää. Tiedän, että uudessa kodissaan se tulee olemaan rakastettu perheenjäsen ja siitä pidetään todella hyvää huolta, mutta silti sydän itkee. Ja senkin tiedän, että kerran se vain kirpaisee, raastavan lujaa kylläkin, mutta vain kerran. Sitten sitä tottuu ajatukseen, että minun ikioma, pitkään ja hartaudella suunniteltu ja odotettu neiti BileHile ei olekaan enää minun vaan jonkun toisen. Sen tiedän, että Hile pärjää maailmalla loistavasti vaikka nyt tuntuukin, että petän sen luottamuksen aivan täydellisesti. No niin, nyt en voi enää kirjoittaa kun alkaa sattua ihan liikaa. Voi Hile, anna anteeksi että en osannut tehdä laumasta sellaista, että kaikki olisivat tulleet toimeen keskenään.