Olen kyllä todella iloinen siitä, että asiat kääntyivät niin ettei Hileä tarvinnutkaan myydä. Se on osoittautunut oikein mukavaksi ja innokkaaksi harrastuskoiraksi. Eilen oli kyllä kohta jo turhankin innokas kun palkkana oli minimaallisen pieniä lenkkimakkaranpaloja, neiti kävi ihan kuumana ja hyvä kun sormet säilyivät ehjinä! Työskentelyinto on edelleen ihailtavaa ja itelläki on todella kivaa kun näkee miten koira tykkää tehdä juttuja.

Vähän listaa missä oikein mennään...

  • Kontakti on hyvä ja kessuthan on aina innokkaan ja valppaan näköisiä eli sen suhteen ei ole ongelmia. Kontakti välillä tosin kohdistuu lähinnä namikäteen varsinkin sivullaolossa eli sitä pitää treenata ja ite asiassa aloitinkin sen jo.
  • Perusasento on useimmiten hyvä. Hile tulee könöttämään ihan jalan viereen ja istuu käsittääkseni aika suorassa. Sivulle se tulee namikädellä auttaen eli alkaa olla käskysanan liittämisen aika. Mulla ku on paha tapa jättää käskysanat opettamatta eli liikkeet menee käsimerkeillä... Kokeilin nyt vasiten mennä askel-pysähdys-askel-pysähdys ja hienosti Hile tulikin mukana perusasennosta toiseen. Sitte kokeilin kääntyä ympäri perusasennoilla ja yllättävän nopeesti Hile huomas siinäki mitä tehdään, tosin välillä se jäi istumaan paikalleen kun ilmeisesti luuli, että pitäis jäädä istumaan eli käskysana käskysana...
  • Istuminen menee käskystä ja yleensä aika hienosti.
  • Seuraaminen menee joko hyvin tai sitte ei. Varsinki alkutreenin aikaan edistää ihan älyttömästi ku on niin into piukkana. Täytyy varmaan pitää kunnon sulkeiset aina ennen treeniä että tuo edistäminen loppuu ja ehkä se loppuu joka tapauksessa kunhan neiti hoksaa ihan kympillä missä mamma haluaa hänen menevän. Namin saamisen jälkeen yleensä Hile tekee vielä ihmespurttauksen eli erkanee jotain metrin päähän kunnes palaa takas paikalleen kerjäämään namia. En tiä pitäiskö vähentää namia vai jonkin aikaa tunkea namia suuhun koko seuraamisen ajan tai sitte vois tehdä lyhyempiä pätkiä eli yks seuraaminen ja namipalkka ja vapautus ja sitte uudelleen. Ehkä kokeilen matkan lyhentämistä kun Hile tuntuu ymmärtävän homman silleen, että namin saaminen tarkoittaa kokonaan vapauttamista käskyn alta.
  • Maahan osaa mennä autettuna. Tässä ongelmana on just toi edellinen eli namin saadessaan Hile nousee ylös, fiksu koira ku on hoksannu, että ku käsken sen uudelleen maahan niin annan uuden namin, tyhmähän se ois jos suosiolla maahan jäis! ;D Se on sitte toinen ongelma kun jos ei saakaan namia niin nousee taas ylös vähän ihmeissään että miksi ei tulekaan namia naamariin. Tässä on nyt vähän miettimistä miten teen kun nyt jos haluan sen jäävän maahan niin pitää kieltää nouseminen eli ei mitenkään hyvä juttu. Sitte kun saan sen jäävän maahan niin yleensä ottaen pysyy siinä hyvin. Tähän mennessä olen ottanu samaan syssyyn luoksetulon eli pitää alkaa ottaa sitäki että menen luokse takas ja palkkaan siihen.
  • Luoksetulo on nopea ja varma liike, tulee aika hienosti eteen istumaan vaikkaki sais tulla vieläki lähemmäs. Eilen otin luoksetuloa pitkältä matkalta ja siinä ekalla kerralla törmäs mua vasten ku ei vauhti pysähtyny, mutta sitte seuraavalla kerralla osas jarruttaa ajoissa ja tuli ihan hyvään asentoon. Eilen tosiaan otettiin nuo luoksetulot silleen, että piti juosta rivissä olevien koirakoiden ohi oisko viiden metrin päästä, olipa hienon näköistä ku koira oli makuulla hyvin skarppina odottamassa lupaa sännätä luokse eikä ees vilkassu muita koiria!
  • Seisomista aloiteltiin sillä aikaa ku muut pujotteli ohi seuraamisharjoituksissa, Hile seiso ja nuoli ihanan makkaraisia sormia ja mie hoin käskysanaa. Saa nähdä meneekö oppi perille tuolleen. Ainaki tuli sormet puhtaiksi!

Ennen treeniä käytiin vielä agilityradalla ja otettiin pari hyppyä eka matalilla esteillä ja sitte sellaisilla, joiden ali ois mahtunu ja hienosti Hile hyppäs nekin. Sitte sain sen menemään renkaasta läpi kun se tajus käskysanan, vautsi vau! Viime kerralla se ei tajunnu lainkaan, että renkaasta vois mennä läpi ja nyt meni melkein heti. Puomi mentiin läpi pari kertaa, sain Hilen jopa pysymään kontaktiosan päällä namiaan syömässä loppujen lopuksi, sillä ku on tapana hypätä pois puomilta just sen kontaktin kohdalla...  Että joo, olen erittäin tyytyväinen treeniin. Vielä ku ehtis treenaamaan sitä kotonakin! Lisäksi ois kiva ehtiä käydä treeneissä useammin kuin kerta viikkoon kun mahdollisuus olis käydä nyt kolme kertaa viikossa vaan lapsenlikan hommaaminen on aina oma hommansa. Lassihan nyt menee miten vain, mutta vauvalla tuppaa tulemaan jossain vaiheessa nälkä ja silloin ei ole kiva jos äiti ja ennen kaikkea maitovarastot ovat jossain kaukana treeneissä.