Jälleen treeneissä Hilen kanssa. Tosi vähän oli porukkaa paikalla eli varsinaisesti ei ollu paljoakaan ohjattua treeniä vaan kukin touhus omiaan ja kouluttaja kävi antamassa vinkkejä. Otettiin sitte aika paljo paikallaoloja ku aiemmin on keskitytty enempi seuraamisiin. Nyt Hile jäi paremmin makuulle eikä ollu tikkana heti nousemassa ylöskään eli jotain edistystä jälleen. Lopuksi se vielä alko meneen makuulle käskysanalla! Sen vaan huomasin, että paikallamakuussa Hile ilmeisesti hieman paineistui kun palasin sen sivulle eli tuppas tulemaan vastaan tai ainaki ennakoimaan sivulle istumaan nousua, mutta muutaman palautuksen jälkeen alkoi kaiketi hoksata, että mammalla on tarkoituski tulla sivulle eikä tule vain asentoa korjaamaan tms ikävää asiaa. Äärettömän helppo Hile on kouluttaa ainaki vielä tässä vaiheessa kun se on niin älyttömän motivoitunu touhuamaan  ku kerranki saa olla kaksistaan mun kans. Tunti tehokasta treeniä eikä tunnu missään!

Jotain käytännön hyötyä siitä, että en päästä koiriani tutustumaan muiden koiriin aina ja kaikkialla, Hilellä ei ole mitään tarvetta lähteä moikkaamaan treenikaverikoiria. Kyllä se katselee mitä muut touhuaa, mutta ei ees yritä mennä kenenkään luokse vaikka joku läheltä ohi meniskin. Laitettiin koirat riviin lähestulkoon kokeenomaisesti odottamaan ja tosi hyvin Hile pysy paikallaan, olisin voinu olla "poissa" pidempäänkin ja kauempana kun tosiaan palatessa Hilen luo tää otti niitä varaslähtöjä, ite paikallaolossa ei ollu mitään ongelmia. Noita voi kokeilla uudemmankin kerran ja alkaa vaikeuttaa niitä erilaisilla häiriöillä kun tuo peruspaikallamakuu kerran sujuu noinkin hienosti.

Hile-raukka, ihme kun sen päänuppi ei ole menny ihan sekaisin ku tosiaan treeni oli tänään enempi vähempi suunnittelematonta "tehdään sitä sun tätä"- tyyppiä eli tuli otettua suunnilleen kaikkee mahdollista. Jotain suunnitelmallisuutta, kiitos! Mutta äärimmäisen onnellinen olen nyt siitä, että Hile on yhä täällä ja siitä, että lähin treeneihin sen kans, on todella palkitsevaa touhuta sen kans. Tolkuton häsläri se on edelleenkin vapaalla ollessaan, mutta "töissä" ollessaan se on ku ihan eri koira, oikea puurtaja, sopii mun kouluttajantaidoilleni (ai niin siis mille) loistavasti. Sitte on ihanaa kun se ei piippaa eikä ite asiassa ääntele ollenkaan treeneissä, mulla vaan menee hermo turhan piipittäjän kans. Niin joo eikä muutes alkanu haukkua vaikka vähän säikähti ku tuuli yhtä äkkiä repäisi reunanauhan liikkeeseen, katsoi vain että mitä ihmettä tuola tapahtuu. Normaalistihan se haukkuu kaiken mahdollisen ja mahdottomankin eli olin tosi yllättyny tuosta haukkumattomuudesta.