Toinen kerta alkeiskurssia takana. Ilma oli tällä kertaa hyvinkin kostea, välillä satoi enemmän ja välillä vähemmän. Eilistä paljon viileämpi keli ja Hile toimi paljon paremmin kun jaksoi, eilinen auringonpaiste vei mehut paljon nopeammin.

Tänään otettiin taas uusia esteitä eli rengas, putki A-este ja keinu. Renkaasta Hile on hyppinyt ennenkin eli se muistui mieleen aika nopeasti. Putki olikin vähän jännempi juttu, piti houkutella ihan kunnolla ennen kuin Hile meni läpi, mutta ihan reippaasti se meni sitte ku tajus mitä pitää tehdä. A-este mua jännitti etukäteen eniten ku Hile ei tosiaan tunnu eritymmin välittävän korkeista paikoista ja nyt vielä kostea keli niin este mahtaa tuntua liukkaaltakin. Pelkillä nameilla houkutellen ei arvatenkaan lähteny nousemaan eli mie pidin kaulapannasta kiinni ja meän ohjaaja työnsi Hileä persauksista ja niin vaan se nousi esteen päälle ja nätisti laskeutui sitä alas, ei yrittänykään hypätä. Muutamia kertoja harjoiteltiin ja lopuksi ei tarvittu enää ohjaajaa avuksi vaan kun pannasta avitin niin Hile nousi ite! Tosi hienoa! On se jännä ku koirasta ihan näki miten sillä herneet loksahti että näin tää menee eikä olekaan pelottavaa. Keinun kanssa oli sama, eka meni arastellen ja sitte meni jo hyvinkin vauhdikkaasti keinun ylös ja varovasti alas, ihan niinku pitääkin. Harjoitusten väliajat Hile oli tarvikevarastossa sateensuojassa ja aina kun hain sen treeniin neiti lähti ihan kauheeta vauhtia kentälle eli kai silläki oli kivaa!

Tehtiin myös pari hyppyrataa muutamalla esteellä. Ihan tolkutonta pyörimistä ja piti aina jossain välissä tarkistaa, että missä seuraava aita olikaan ku "vähän" menin sekaisin. Koira kyllä meni ihan hienosti, emäntä sekoili senkin edestä! Lyhyillä aitaväleillä meni hyvin, pidemmillä väleillä kerkesin yleensä hukkaamaan koiran jonneki ja kun sain sen takasin hanskaan oltiinkin jo aidan luona ja kun mun vauhti tyssäs että en törmäisi aitaan niin totta se Hilekin pysähty arpomaan että mitä pitäis tehdä. Molemmilla radoilla oli putketkin ja niihin Hile ei meinannu hoksata mennä, uutta putkea varsinkin piti kartella, siinä ohjaaja sitte pitikin Hileä kiinni, että kerkesin putken toiseen päähän houkuttelemaan ja kun Hile näki mut putken toisessa päässä niin kyllä se sitte tuli. Oikeissa kisoissa aitoja ei taida olla ihan noin paljoa peräkkäin eli luultavasti on helpompi muistaa oikea järjestys.

Oikein tyytyväinen olen tuohon treeniin (kelistä huolimatta, olin märkä ku uitettu koira tuon parituntisen jälkeen!). Muidenkin aloittelevien koirakoiden kanssa tapahtui selvää edistymistä, kiva nähdä muidenkin treeniä siinä samalla. Oli jo puhetta, että tän alkeiskurssin jälkeen voitais alkaa treenaamaan yhessä kerta viikkoon, ihan hyvä vaan jos ois ohjattua treeniä ku itteni tuntien en sais kuiten aikaseksi yksinäni lähteä minnekään. Ehkä kuiten käyn kirjastossa katsomassa oisko sielä agilityä käsitteleviä kirjoja, voishan tuota lukea vähän kirjallisuuttakin!