Lapin kennelpiiri järjesti ihan ensimmäisen pelkille pentukoirille tarkoitetun näyttelyn niin pitihän sitä päästä katsomaan! Itellä kun ei ole pentua niin sain sitte viedä kaverini sammaripennun, kaverini kun itse oli näyttelytourneella Tanskassa. Melinan kans olin harjoitellu kerran etukäteen eli suunnilleen tiesin mitä sen kanssa pitää tehdä kehässä. Vähän kyllä jännitti ku enhän mie ollu ennen laittanu sammarin turkkia, mutta Melinalla oli niin helppo turkki ettei sille oikein mitään tarttenu tehdä.

Kyllä aamulla vähän kammotti lähteä ku vettä tuli ihan maahan asti! Rovaniemellä vielä sateli niin roudasin ensin tavarat kehän luokse ja sitte vasta hain koiran ja se sai mennä suoraan häkkiin ettei turkki kastu. Onneksi sade loppui hyvissä ajoin ennen meän kehää niin sain laittaa koiran ihan rauhassa ja käydä kävelyttämässäki vähäsen, samalla muistuttelin että nyt pitää esiintyä ja kerjätä nameja. Oltiin sammaripennuissa vikana vuorossa ku eka kehään meni urospentu ja sitte pikkupentuluokan narttu. Tosi nätisti Melina meni, juoksuun löydettiin yhteinen sävel ja lopulta esiintyminen meni reippaasti häntä heiluen. Melinalla on vähän "löysä häntä" eli laskee sen helposti alas joten hännän pitäis heilua koko ajan. Muutoin se on aivan älyttömän nätti koira. KP (kunniapalkinto) napsahti Melinallekin ja päästiin kisaamaan parhaan narttupennun paikasta. Häntä heilui iloisesti ja tuomari piti Melinaa kilpasiskoaan parempana! Rodun parasta pentua valitessa tuomari ei mun mielestä miettiny kovin kauaa ennen kuin toi ROP-ruusukkeen Melinalle! En kyllä huomannu jäädä kuuntelemaan mitä tuomari selitti urospennun esittäjälle (oli vissiin sen kasvattaja, en ole varma ku en ostanu luetteloa). Oli mulla vissiin suu messingillä ku hain pokaalin, mukavalta se tuntuu joka kerta vaikka nyt ei ollu ees oma koira kyseessä!

Ryhmäkehiin oli aikaa niin lähettiin kaupungille syömään ja kerettiin käydä vähän kaupassaki ennen näyttelyalueelle palaamista. Mietin kyllä jaksaako Melina enää esiintyä, rankka päivä pienelle koiralle, mutta hienosti se jaksoi. Hyvähermoinen koira se on kun malttoi torkkua häkissään ja autossakin vaikka kaikki oli ihan uutta ja outoa. Toista kertaa elämässäni olin ryhmäkehässä, pikkasen vaan jännitti! Nyt en esittäny Melinaa vapaasti vaan asetin sen ja pidin häntää selän päällä. Tuomari kätteli porukkaa pihalle, vierestä meni eurasier eli hitto me oltiin jatkossa! Ku tajusin, että neljä jäi jäljelle niin sijoitus oli varma! Neljänneksi meni suomenpystykorva, kolmanneksi käteltiin amerikanakita ja Melina oli ryhmän kakkonen! Voittaja oli aivan älyttömän suloinen pomeranian, olisin voinu ottaa sen mukaani ihan heti... ;D Malttamaton kun olen niin en jääny seuraamaan enää muita ryhmiä enkä BIS kehää, koira ja kamat autoon ja nokka kohti kotia. Hieno päivä oli kyllä.

Ai niin, mun hieno kampauspöytä on vaihtanu omistajaa. Pöytä oli Tanskanmaalla mun kaverin matkassa ja joku oli ihastunu siihen ja halunnu ostaa sen. Mikäpä se siinä, saahan noita uusia tilalle. Nyt vaan hoksasin, että missä mie kuivaan koirat juhannusnäyttelyä varten ku tuskin uus kerkee tulla sitä ennen... hmmmmm.