Eilen kävin kentällä Hilen kanssa ja sen putkihulluus jatkui, aina kun mahdollista neiti livisti putkeen! Oli taas "mukavan" viileä ilma (plussan puolella sentäs muutama aste) niin koira jaksoi touhuta tosi hyvin. Ensin oli pyöritystä aidoilla, pussilla ja pöydällä. Muutama lihapullannokare kului ennen ku Hile taas ymmärsi, että pöydälle saa ja tällä kertaa pitääkin hypätä, mutta sitten se menikin tosi hyvin ja pysyi pöydällä sen minkä pitikin. Pystyin jopa ite menemään kauemmas pöydältä eikä tää pomppinu heti mukaan! Sitte lisää pyörittämistä aidoilla, okserilla ja putkella. Kerran Hile jysäytti päin okseria ja taaempi rima tipahti, mutta sitte se oppi menemään senkin. Siinä radanpätkät ja niiden jälkeen otin näitä vähemmän rakkaita eli pujottelua ja keinua, välillä menee välillä ei oikein. Tällä kertaa keinu oli Hilen mielestä syvältä sieltä, piti kovasti houkutella, mutta meni sentäs. Pujottelu menee edelleen kovasti avustettuna. Mietin pitäiskö vaihtaa käskyä kun "putki-pu-pu-pu" voi mennä sekaisin "pujon" kanssa, ehkä otan käyttöön "välin" kun sen ei pitäis olla samankaltainen muiden käskyjen kanssa.

Tossa sitte meän kouluttaja tuliki kentälle omien koiriensa kanssa (vaikka toissapäivänä hän vannoi ja vakuutti pitävänsä vapaapäivän, mutta agihullu mikä agihullu!). Oliki hyvä saada tehostettua treeniä, mulle noi jutut on vielä sen verran uusia että en osaa suunnitella tehokasta treeniä ittekseni. Hile pisti taas parastaan ja päätti, että kaikki kontaktiesteet on ihan persiistä eikä hän halua mennä niitä. A-esteellä jumitti ihan totaalisesti, piti ihan nostaa neiti pois ja ottaa uudelleen. Puomille se kans meinas jumittaa, mutta alkohan se sujua ku vedin sitä kappaleen matkaa eteenpäin. Että sen pitää kokeilla kumpi on kumpi! En tiä johtuuko noi sen jumittamiset siitä, että silloin, kun se karkaa tekemään estettä itekseen, en kehu sitä vaan suhtaudun ihan neutraalisti eli luuleeko se sitte, että niitä ei saiskaan tehdä. Pitäis olla tarkkana että ei varasta kertaakaan, tulisko sitte noita jumittamisia. Ehkä seuraavalla treenikerralla muistan.

Eteenlähetys sujuu hyvin jos Hile tietää, että nami odottaa perillä, muutoin se ei vielä osaa. Ei ihmekään ku ollaan treenattu sitä vielä niin vähän enkä ole liittäny oikeaa käskyäkään siihen. Se on kans hyvä, että Hilen pystyy jättämään istumaan kauas ja käskyn saatuaan se tulee hypyt mun luokse eli ei tartte ite juosta koko matkaa. Jotain hyötyä tokostakin siis, Hilen paikallaanolot on tosi varmat ottaen huomioon, että ei todellakaan kauaa treenattu tokoa. Nyt kokeiltiin sellasta, että lähetän Hilen putkeen ja lähen juoksemaan seuraavalle esteelle, toimi todella hyvin ainakin kun seuraavat esteet oli suoraan putken perään eli en lähteny "väärään suuntaan". Sitäki vois muutes kokeilla joku kerta mitä Hile siitä sanois.

Niin eihän Hile koko aikaa ollu treenissä vaan kouluttajan koiratkin pääsi tohinaan mukaan. On kiva katsella osaavia koiria, voi toivoa, että toi omaki ois joskus sellainen. Tai no Hile taatusti on, itestäni en uskalla sanoa mitään! Silleen on hyvä nähdä, että kukaan ei ole koskaan täysin valmis ja osaava, aina tulee uutta. Niinku tää meän kouluttaja pyrkii nyt pehmeämpään ohjaukseen ja mun silmään tulosta on tullut varsinkin hänen nuoremman koiran kanssa, nyt tää kuuntelee emäntäänsä paljo paremmin eikä ole ite suuna päänä koko aikaa kuten ennen.

Pientä yhteenvetoa tän hetken ajatelmista... Hile tuntuu lukevan vartalo-ohjausta tosi tarkkaan eli sitä pitäis opetella ihan oikeesti. Eilenki liikahdin silmänräpäystä liian aikasin kohti toista estettä niin Hile jätti hypyn väliin ja lähti seuraamaan mua. Ehkä pitäis kokeilla ohjaamista kädet taskussa niin ois pakko ohjata vartalolla! Tosin ei taitais toimia vielä kun Hile tuntuu tarttevan tarkan ohjauksen. Sitte tarttisin vauhtia enempi, ei ton tahdissa pysy hölkyttelemällä! Eipä ole juuri tarttenu tehdä juoksupyrähdyksiä niin lihaksisto on ihan unohtanut miten niitä tehdään. Huoh. Treeniä treeniä ite kullekin!