Voihan kiesus kun osaa koira olla pyöree... meno on totaalista lyllertämistä, ei entisestä tehopakkauksesta ole jälkeäkään! Ihan kuin emänsä, oiskohan samanlainen satsi tulossa! Laumaan sopeutumisessa ei ollut mitään ongelmia tälläkään kertaa, yön nukkui rauhallisesti eikä yhtään revi stressiä lapsista vaikka ihan näin pienet ei Iitun normaalipäivään normaalisti ole kuuluneetkaan. Ruskaa Iitu käy aina ohimennen mielistelemässä, suupielet pitää aina putsata! Hile on muutes samanlainen, Ruskalle se on aina niin mielinkielin.

Muutoinkin reissu meni ihan mukavasti. Raahessa olin töissä Soile Bisterin kehässä, olipa muutes aika tomera täti! Kyllä mie olen ihan oikeesti kateellinen tuomareiden koirasilmälle, en mie osaa niin hyvin katsoa rakenteita ja kaikkia hienouksia koirista ja vieläpä laittaa koiria paremmuusjärjestykseen! Alkuun jakelin nauhoja, mutta jossain vaiheessa kääntyi silleen, että mie aloin kutsua koiria kehään ja se oli oikeestaan mukavaa touhua, enempi mie siitä tykkäsin ku nauhojen ja ruusukkeiden jakamisesta. Mitään järkyttävän isoja mokia en tietääkseni tehnyt, mitä nyt yhen poissaolijan unohdin ilmoittaa kirjoittajalle, joka ei sitte huomannu tarkistaa että arvostelukaavakkeen ja esillä olevan koiran numero stemmais ja kirjoitti arvostelun väärälle lomakkeelle, onneksi saatiin se moka korjattua heti. Enköhän mie seuraavan kerran muista! Ilma oli kovin tuulinen, hyvä ettei teltat lähteny tuulen mukaan. Mukavasti tuli vilustuminen uudelleen kun en edellisestäkään ollut vielä täysin toipunut... Seuraavana päivänä olin töissä Muhoksen näyttelyssä, siellä ensin toimiston puolella palkintoja jakamassa sekä kantamassa tavaroita, viemässä ruusukkeita kehiin jne. Vaikka tuokin oli suhteellisen pieni näyttely niin on siinä kovasti organisoimista! Loppupäivän olin sitten kehässä jakelemassa nauhoja. Mentiin hyyyyyyvin rauhallista tahtia niin ehti seurata koiria, höpötellä tuomarin kanssa koirista (tämä Jari Laakso olikin ihan uusi tuttavuus) ja jutustella toisten kehätoimitsijoiden kanssa. Näiden vähäisten kokemusten jälkeen alan olla oikeastaan sitä mieltä, että melkeinpä menen mieluummin näyttelyyn töihin kuin viemään sinne koiria näytille.