Viikon verran ollaan elelty vain yhden koiranpennun taloutena, hyvin Tuli on sopeutunu siihen, että ei ole velipoikaa jytykaverina. Kotitokoa on otettu, lähinnä istu, maahan ja uusimpana alkaa seis-käskyn opiskelu. Aika hyvin ollaan onnistuttu siinä, että penska ei ole suuna päänä komentamassa ruoka-aikana, ei hyppää sänkyyn tai sohvalle (ainakaan kovin usein) ja useimmiten tulee kutsuttaessa luokse eikä juurikaan vedä remmissä. Uusia koiria ollaan tavattu kun ollaan käyty treeneissä muutaman kerran, Tuli suhtautuu tosi ihanasti eli ei pelkää mutta ei myöskään ole hirveästi hinkumassa vieraiden luo. Odottaminen on Tulin mielestä ihan hanurista, ihan törkeää jodlaamista ja haukahtelua kuuluu kun neiti odottelee koirakentän aitaan sidottuna!

Agilityn ihmeisiin ollaan tutusteltu pari kertaa. Ekalla kerralla muutaman 10 cm korkeudella olevan riman yli kävelyä (kerran tais hypätä!) ja uskalsi jopa mennä putkesta ihan ite, putki kyllä oli puserrettu niin lyhyeksi kuin vain sain, ei varmaan ku puolitoista metriä korkeintaan. Toisella kerralla sitte piti odottaa ku treenasin Hilen kans, ei tainnu huutaa ihan mahottomasti ku ei jääny mieleen sen kummemmin. Matalan riman ylityksiä jälleen, pentu sivulla ja lähetys aidalle namikättä seuraten ja aidan ylityksen jälkeen kierto takaisin, tosi nopeeta Tuli tajus mitä odotan sen tekevän!

Hilen kans käytiin pitkästä aikaa kentällä. Tauko oli tehny hyvää pujottelulle, oli lähetyskulma mikä tahansa niin oikea sisäänmeno löytyi! Tosin jos oli liikaa vauhtia niin eka pujotteluväli meni liian pitkäksi, mutta muutaman uudelleen ottamisen jälkeen alkoi sujua tosi hienosti. Eihän tosta tule ikinä mitään bc:n kaltaista sikanopeeta pujottelijaa ku fysiikkakin on niin erilainen, mutta kessuksi ihan mukavan nopee suorittaja. Seuraava kisa taitaa olla marraskuun lopulla Kemissä (tai Torniossa, en muista). Nää pitkät kisatauot taitaa olla meidän ikuinen kompastuskivi...

Yks pieni ruskee raato makoilee mun jalkojen tuntumassa ja välillä sätkii unissaan. Oli vissiin vähän rankka parituntinen ( no vajaa varmaanki, en kelloa katsonut) kun sai päiväruokaa pikku tokotuokion kera (ah miten ihanaa on treenata pentua parin pienen apuohjaajan kans, not!) sitte sai touhuilla pojan kanssa ja piilotettiin vielä namejakin etsittäväksi. Välillä pentu heräilee ku isot koirat haukahtaa ulkona tai sitte sen pitää vaihtaa paikkaa kun mie käväsen mutkan jossain palatakseni koneelle.