Viikko sitte olin Hilen kanssa kisaamassa Kemissä. Jännitystä elämään jälleen kerran, läksin ajamaan Rovaniemeltä vajaa puoli tuntia aikataulustani myöhässä ja kohteena olevan Junkohallin sijainnista ei tulostettua ajo-ohjetta kummempaa tietoa. Halli löytyi hyvin, auto parkkiin ja kamojen kanssa sisälle. Hallissa oli suht yhtä kylmää kuin ulkona, sellaset -20 astetta pakkasta... Ilmoittautumisen yhteydessä kyllä alkoi tulla kuuma, huomasin nimittäin unohtaneeni Hilen kisakirjan kotiin! Ei muuta ku uutta ostamaan ja koiraa mittauttamaan, "pienoinen" jännitysmomentti jälleen. Sanoinkin tuomarille, että on tää kertaalleen mediksi mitattu, mutta kilpailukirja jäi kotiin niin yritä mitata se mediksi uudemman kerran! Suht hyvin se mahtui medeihin tälläkin kertaa, jee!

Eka päivän kisoista ei jäänyt kyllä mitään kerrottavaa jälkipolville, sain sössittyä joka ikisen radan hylsyksi. Koira meni kuin unelma, mutta jos emäntä ohjaa miten sattuu niin koirahan menee miten sattuu. Toisella radalla jopa unohdin mille esteelle ois ollu meno seuraavaksi ja jahkailun seurauksena Hile meni yhen esteen väärinpäin. Ja sitte älyn riemuvoitto sentään, mullahan on vedettävä koira, miksi ihmeessä mie keksin kokeilla sen työntämistä putkeen! No eihän se sinne menny, ei ainakaan oikeasta päästä putkea! Siinä vaiheessa meinas tulla itku ku ite on niin tyhmä, että mokaa sitte koko radan!

Kisojen jälkeen mentiin Kuivaniemeen Hilen isukkia moikkaamaan, kiitos Eijalle ja Jukalle majoituksesta ja seurasta, oli kiva nähdä pitkästä aikaa! Hile reppana kun se on niin mamman tyttö, saunassa käynnin ajan se oli makoillut oven takana vaikka Eija oli miten yrittäny houkutella sitä.

Sunnuntain kisat meni vähän paremmin. Ekalta radalta hylsy (mitähän mie siinä sössin, en muista) ja kahdelta seuraavalta tulokset. D-radalta kymppi ja muutama sekunti yliaikaa. Todella yllättävät virheet, meinaan lentokeinu ja kielto putkelta. Hile yleensä ei tee lentokeinua, mutta nyt tuli komea pomppu, blääh. Putkeenvienti oli aika haastava sillä seuraava este oli putkesta poispäin ja lähdin sinne aavistuksen liian aikaisin ja niin Hile lähti perään katsomaan minne se mamma nyt läks. JOS se ei ois noita virheitä tehny niin oltais hyvinkin saatettu saada ihan puhdas nollarata siis ajankin suhteen, mutta mitäpä sitä jossittelemaan. Tuolla Kroaattituomarilla oli ihan hillittömän vaikeat radat ja todella tiukat ihanneajat, oli kyllä työvoitto saada tulos tuolta radalta! En jäänyt seuraamaan muiden tuloksia ja tulikin yllätyksenä kun kuuluttaja kertoi tulokset ja Hile VOITTI luokkansa! Ihan peräti kaks koiraa sai tuloksen tuolta radalta...

Vika kisa oli kyllä hieno, sijoitustytsy T. Merienvaltiatar teki kisadebyytin samassa luokassa Hilen kanssa. Oma keskittyminen oli kyllä hieman muualla ku omassa suorituksessa, me startattiin Hilen kanssa heti Nopan ja Anninan jälkeen. Tosi nättiä menoa Nopalla, hitto se on nopee hyppyradalla! Melkein puhdas rata, vikaa aitaa Annina ei huomannu ohjata tarpeeksi tarkasti ja Noppa meni siitä ohi ja vitonen pamahti. Hile meni kans ihan jees, kokeilin tehdä persjätön yhellä putkella vaan en ehtiny mennä tarpeeksi lujaa ja koira painatti putken suun ohi mun perään, siitä vitonen meilleki. Aika hupaisa tilanne, palkintopallilla kaks Taikahallaa ja molemmat eri rotua! Noppis oli siis tokana, sillä oli vähän parempi aika ja Hile siis kolmas.

Hyviä tuloksia tuli muutenkin, Nuka ja Hippu pääsivät molemmat palkintopallille ja Hippu sai kolmannen nollan kakkosista ja siirtyi siis kisaamaan kolmosluokkaan.

Ja sitten niitä kuvia. Talvi on niin kamalaa aikaa valokuvauksen kannalta kun valoa ei yksinkertaisesti ole. Alla olevat kuvat on otettu tänään päivällä joskus yhen pintaan, vois kuvitella niiden olevan yökuvia... Kuvissa siis meitin neiti Tuli, pappakoira Huurre ja isomummikoira Ruska.