Nyt on sitten saatu selville mikä rekisterinimi kuuluu millekin pennulle (pojat siis kyseessä) ja kuka lähtee minnekin.

Tämä herra possunenä kannusjalka on siis Myräkänvartija, Rietu kotoisammin. Rietu lähtee Mikkeliin toisen lapinkoiran seuraksi. Olettaisin Rietun tulevaisuuden harrastuksen olevan harmaiden hiusten aiheuttaminen omistajilleen, sen verran omapäiseltä herralta se vaikuttaa! Onneksi perheessä on lappalaiskokemusta entuudestaan eli tiedetään mitä voi olla edessä!

Täm palloilija on puolestaan Myrskynherra, luultavasti Aslak jatkossa. Tämä herra lähtee Tornioon. Luonteeltaan Aslak on hieman pehmeämpi kuin veljensä. Tykkää ihmisistä ja varsinki velipojan kanssa leikkimisestä.

Nop Nop Noppanen eli Merienvaltiatar. Aivan ihana riiviö, olen kyllä ihan myyty tämän tyllerön kanssa! Onneksi se pääsee harrastavaan kotiin emänsä seuraksi. Aivan älyttömän ihmisrakas pikkukoira, kipittää pentulasta isojen koirien ja ihmisten luokse velipoikien jäädessä monesti leikkimään keskenään pentulaan.  Meän Usva on aivan ihastunu tähän blondiin, on aina hoitamassa sitä kuten kuvasta näkyy.

Pennut alkavat olla tosiaan suloisimmillaan ja opiskelevat elämää jatkuvasti. Reippaita ja rohkeita ovat, tykkäävät ihmisistä ja ovat tottuneet melkoiseen melskeeseen kun kasvavat pikkulapsiperheessä. Se harmistus on talvipentueessa kun ulkoilu on hyvin rajattua, nämä kun eivät ole päässeet ulos vielä kertaakaan kun on mun mielestä turhan kylmää ekalle visiitille. Onneksi meän poika järjestää pennuille maastoesteitä jättämällä lelunsa ympäriinsä, jolloin pennut saavat kiipeillä erilaisilla pinnoilla. Parketillakin juostaan jo kovaa kyytiä ilman tassujen lipeämistä.

Kiinteitä sapuskoja ovat syöneet jo jonkin aikaa, broilerin siipeä jauhettuna ja kasvismössöllä höystettynä. Pitää sulattaa kokonaisia siipiä (kun niitä taas sain), jotta pennut pääsevät kokeilemaan sellaisen syömistä. Nappulaa tuskin näille syötän lainkaan kun se nappulasonnan määrä ja haju ovat ihan toista luokkaa raakaruokasontaan verrattuna.