Eilen käytiin kavereiden kanssa Rovaniemellä juhannusnäyttelyssä. Pitkään mietin lähetäänkö ollenkaan ku Tuisku tiputti IHAN kaiken alukarvan edellisen päivän pesussa, mutta sitte aattelin, että on ne karvattomat hurtat ennenki roppeja napsinu eli ei kun menoksi. Eihän me harmaata nauhaa (Hylätty) huonommin voida menestyä!

Näyttelyalue oli mulle uusi kun en viime vuonna juhannusnäyttelyssä käynyt tuolla Napapiirin messualueella. En oikein kovasti tykännyt tuosta paikasta, oli jotenkin kovin hajanainen ja ei-selkeä. Mutta silleen kiva kun oli tilaa eikä ees huomannut ison näyttelyn olevan käynnissa. Ilma oli onneksi ihan kiva vaikkakin aika viileä, ei ainakaan satanut ja varsinkin iltapäivästä aurinkokin näyttäytyi tämän tästä. Saatiin auto aika lähelle eli ei tarttenu raahata tavaroita kovin pitkää matkaa. Teltta pystyyn ja koirat sisälle häkkeihin pisutusten jälkeen. Tulipa kallis myyntiteltoilla käynti, sorruin ostamaan aivan ihanan koulutusliivin agitreenejä ajatellen! Mokomat kauppiaat ku antavat ostaa pankkikortilla.

Kävin välillä kurkkimassa Juslinin kehän tulostaulua, kovasti oli ollut koko värisuora käytössä ERInomaisesta Tyydyttävään. Varulta kuiten aloin miettiä kuka vois esittää toisen koiran jos kävisi ihme ja molemmat sais ERIn ja olis paras narttu -kehässä. Meinas jo paniikki iskeä, mutta pelastavaksi enkeliksi tuli Jaanon Seija, jonka kanssa ollaan pitkän aikaa kirjoiteltu kessuasioissa, mutta nyt vasta nähtiin ihan naamatusten! Hän toimi sitte koiratolppana yksittäisarvostelujen aikana. Kovasti en seurannu kehän kulkua, mutta vaikutti siltä kuin tuomari ei ois oikein tykänny pyöreistä karvapallokessuista eli mieleen hiipi josko vaikka jotain mahiksia näillä omilla olisikin. Hitsi ku ei tullu ostettua luetteloa (eka kerta ku en moista ostanut ja heti kaduttaa!) kun nyt en ole aavistustakaan kuka koirista oli kuka...

Hile ekana. Ai ku neiti esiintyi nätisti, ei ees välittäny vieraan sedän käpelöinneistä kun samalla sai jyrsiä nakkia mun kädestä. Liikkumiset meni kivasti, entinen aropupu on muuttunut hyväksi liikkujaksi! Muutamat lausahdukset kuulin arvostelusta ja ihan hyvältä kuulosti, mutta silti meinasin jysähtää persiilleni maahan kun kouraan lykättiin vaaleanpunainen nauha! Nuorisoluokassa oli toinenkin narttu ja hupsista vain Hilestä tuomari tykkäs enempi eli luokkavoitto!

Välissä oli yks avonarttu ja sitte Tuisku ainoa valioissa. Hitto en ikinä enää ota nakkia kehään namiksi, koira kävi ihan kuumana eikä liikkunu mitenkään ku vain pomppi  että anna mamma nakkia! Ihan uskomaton hurtta, meinasin kuolla naurusta sen kans! Päätin sitte kopeloinnin aikana tunkea loput nakit Tuiskun naamavärkkiin ja siihen se sitte rauhottu ja alkoi esiintyä. Ja niin vain mun karvaton hurtta sai ERIn!

Paras narttu -kehässä Seija oli Hilen kanssa, ihan hyvä oli laittaa noin päin koska Hile sitte katsoi mua ja seisoi tosi nätisti. Tuisku sitte siirrettiin jonon kärkeen (ei helvetti paras narttu!) ja Hile oli kolmas. Aika uskomatonta! Tuisku sai CACIBin ja kakkosnarttu nappasi harmittavasti sertin Hilen kuonon edestä eli sille VASERT.

Rodun parasta valittaessa Tuiskua vastassa oli ruotsalainen uros (vissiin Danin velipuoli), ihan nätin näköinen ja nätisti laitettu. Kyllä mie siinä aattelin että taidetaan olla vsp, mutta mitä sitä turhaa, mulle tuomari kiikutti ROP-ruusukkeen! Oli yks akka yhtä hymyä aika pitkän aikaa... ;D

Hilen arvostelu: "Sulavalinjainen narttu, jolla hyvät ääriviivat. Kauniit pään linjat, erinomainen otsapenger. Tiivis runko. Hyvä luusto. Erinomaiset takakulmaukset. Hyvä karvanlaatu. Liikkuu kevyesti." ERI NUK1 PN3 VASERT

Tuiskun arvostelu: "Sopivankokoinen, ryhdikäs narttu, jolla hyvä maski. Hyvät silmät. Erittäin kaunis pään sivukuva. Harvinaisen hyvä kaula ja etuosa. Vankka, tilava takaosa. Hyvä häntä. Oikeanlaatuinen turkki, joka on vaiheessa. Erinomainen liikkuja." ERI VAK1 PN1 CACIB ROP

Aivan käsittämättömän hyvät arvostelut! Jäätiin sitte odottelemaan ryhmäkehää vaikkakin oli ihan odotettua, että sieltä ei sijoitusta tule kuten ei tullutkaan. Mutta olipahan hieno päivä kuitenkin! Kaveri naureskeli paluumatkalla, että mulla on nyt oikee roppiputki päällä ku on kolmessa näyttelyssä ollu kaks kertaa rop-koira ja kerran rop-pentu!

Ai niin, pitää vielä erikseen mainita palkinnot. Tarjolla oli pokaaleita, pistekortteja (ku kerää pisteitä saa lunastaa parempia palkintoja) ja sieviä porohahmoja. Otin cacibista pokaalin ja ropista porohahmon. Palkintokojulla oli hauska lappu "Tule ensi vuonna uudelleen ja kerää koko tokka!". :D